30. syyskuuta 2016

Lapin ruskaa etsimässä

Kolme viikkoa sitten kävin parin kaverin kanssa Lapissa vaeltamassa. Lähtiessämme ajamaan kohti Lappia, ei meillä vielä ollut tarkkaa määränpäätä mihin menisimme. Tarkoituksena oli vain päästä johonkin päin vaeltamaan ja ihastelemaan ruskaa. Lähtöä edeltävänä päivänä oli vielä ollut suunnittelmissa mennä Länsi-Lappiin esim. Hetta-Pallekselle, mutta matkalla suunnitelmat muuttuivat, kun sääennusteet näyttivät parempia ilmoja Pohjois-Lappiin. Niinpä muutimme suunnitelmaa ja suuntasimme kohti Kevon luonnonpuistoa. Itse olin käynyt vain pari vuotta sitten Kevolla, mutta silloin siitä jäi niin hyvä kuva, että lähdin sinne mielellään jo nyt uudelleen. Myös toiset halusivat lähteä sinne, kun olin niin paljon kehunutkin paikkaa. Reissun ensimmäinen  päivä eli torstai 8.9. oli pelkkää matkustusta Kuopiosta pohjoiseen. Sen päivän aikana emme vielä kerenneet Kevolla asti vaan olimme välillä yötä Sompiojärven rannalla, johon saavuimme joskus yhdeksän aikoihin illalla. Yöpaikka oli Sompiojärven leirintäalue, missä nukuimme pienessä kodassa. Tuo paikka on Sompion luonnonpuiston kupeessa lähellä Vuotson kylää. Illalla loppumatkasta ja ollessamme leirintäalueella näkyi myös muutamia revontulia pilvien raosta. En jaksanu sillon vielä kaivaa kameraa esiin, vaan otin ekat kuvat vasta 9.9. päivän aamuna Sompiojärven rannasta. Paikka oli hyvä yöpyä ja vinkin siitä sain siskoltani, joka myös suositteli käymään vieressä olevan Pyhä-Nattasen huipulla. Tuo tunturi on parin kilometrin päässä tuosta Sompiojärven leirintäpaikasta, joten siellä olisi hyvä käydä pienellä aamulenkillä. Niinpä kävimme sitten huiputtamassa tuon tunturin ennen automatkan jatkamista.  Maisemat Pyhä-Nattasen huipulla olivat komeat ja sinne pitää todellakin mennä vielä joskus uudelleen. Seuraavaksi kuvia näistä paikoista, jonka jälkeen juttu jatkuu sitten Kevon vaellukselta.


Sompiojärvi


Leirintäalueen kaivo, josta sai raiskasta juomavettä.

Yö nukuttiin kodassa.

Pyhä-Nattasella ei ollu  ollenkaan puuruskaa, mutta punaista maaruskaa oli hyvin. 

Pyhä-Nattasen huipulla on hienoja kalliomuodostelmia.

Maisemaa Lokan tekojärvelle päin.

Suomaisemaa

Pyhä-Nattasen huippu

Palovartijan tupa

Maisemaa huipulta

Nattaset näkyy horisontissa






Huiputettuamme Pyhä-Nattasen ajomatkamme jatkui kohti Sulaojaa, josta Kevon reitti lähtee. Lähdimme viiden aikoihin iltapäivällä kävelemään Sulaojalta kohti Ruktajärven leiripaikkaa, jonne oli matkaa 12km. Ilta oli puolipilvinen ja tulimme leiripaikalle juuri ennen auringonlaskua ja mahduimme vielä autiotupaankin yöpymään. Illan pimetessä ja ruokaa tehdessä toivoin näkeväni vielä revontulia. Ennusteet olivat kuitnekin niin huonot ettei siitä juuri ollut toivoa. Otin kuitenkin ennen nukkumaan menoa pari kuvaa tähtitaivaasta. Yllätyksekseni siinä huomasin, että myös himmeät revontulet tulivat kuvaan.  Harmikseni ne osottautuivat sitten reissun ainoiksi revontuliksi.





Luomusjärvet


Luomusjärvet


Luomusjärvet



Ruktajärvi

Reissun ainoat revontulet

























Seuraavana päivänä 10.9. jatkoimme matkaa vasta, joskus ennen puoltapäivää ja kävelimme Suohpassajan leiripaikalle tekemään ruokaa. Syötyämme jatkoimme kanjonin alkuun, jossa ihastelimme hetken maisemia. Jatkoimme siitä taas matkaa Fiellun putoukselle, jonne saavuimme juuri ennen auringonlaskua. Kävimme sinne tultuamme ensin kylpemässä Fiellujoessa ja teimme ruokaa. Yö nukuttiin teltassa, mutta vielä ennen nukkumaan menoa kävimme ihastelemassa putousta lamppujen valossa. Meillä oli aluksi ajatuksena jatkaa Fiellun putoukselta matkaa ja kiertää Kuivin rengasreitti, mutta aikataulumme alkoi olemaan siihen liian tiukka. Päätimme sitten, että palaamme Fiellulta suoraan samaa reittiä takaisin Sulaojalle. Niinpä seuraavana aamuna 11.9. lähdimme kävelemään takaisin Ruktajärvelle, missä nukuimme sitten viimeisen yön laavussa. Reissun ainoa sadekin sattui viimeiselle yölle, joten sekään ei päässyt kastelemaan. Viimeinen eli neljäs vaelluspäivä 12.9. menikin sitten tuon 12km matkan taittamiseen Ruktajärveltä takaisin Sulaojalle, jossa olimme iltapäivästä. Tähän väliin laitan loput kuvat Kevolta ja sen jälkeen vielä lopputurinat reissulta ja kuvat reissulta.

Ruktajärven autiotupa


Luonnonpuiston raja

















Suohppasajan leirintäpaikka juuri ennen kanjonia.

Kevon kanjoni.


Alhaalla Fiellun putouksen leirintäpaikka ja Fiellujoki laskee Kevojokeen.


Fiellun putous yöllä.


Fiellun putous aamupäivällä

Fiellun kammi.

Fiellun kammi.

Fiellujoen ylitystä.


Rankkaa nousua.

Fiellun putous.


Kanjonilla toisenkerran




Puolukoita auringonlaskussa.

Viimeinen ilta. 
Viimeisen vaellus aamun ruskaa.


Olimme vaelluksella yhteensä neljänä päivänä perjantaista maanantaihin. Kävelyä tuli yhteensä jotain 63km. Kaikenkaikkiaan oli oikein mukava käydä taas uudelleen Kevolla ja se onkin mielestäni niin hieno paikka, että sinne jaksaa mennä aina uudelleen ja uudelleen. Jokainen vaellus on aina erilainen ja omalla tavallaan hieno kokemus, mutta voin kyllä sanoa, että parivuotta sitten kaikki kyllä sattui enemmän kuin nappiin, koska silloin oli lähestulkoon täydellinen ruska ja aurinko paistoi lähes koko reissun. Silloin sattui myös näkymään sen syksyn parhaimmat revontulet. Tällä kertaa ei näkynyt revontulia ja paikallisten mukaan oli myös huonoin ruska kymmeniin vuosiin. Tähän on kyllä helppo uskoa, koska tunturikoivuissa ei näkynyt lehtiä oikein koko Kevolla. Ruskaiset puut olivatkin yleensä joitain muita puita. Joissakin koivuissa oli paikoitellen lehtiä, mutta ne olivat likaisen värisiä. Automatkan varrellakin ruska vaihteli Lapissa, niin että välillä vain oli laikkuja missä oli koivuissa lehtiä ja yleensä likaisen värisiä. Kuuleman mukaan oli koivuihin iskenyt jokin sienitauti märän kesän ja syksyn takia. Maassa oli ihan hieno punainen ruska, mutta ei sekään ollut lähellekkään niin hieno kuin parivuotta sitten. Tähän vaikuttaa kylla se, kun vaivaiskoivuistakin puuttuivat lehdet.

Lähdin reissuun etsimään Lapin ruskaa ja olin siinä toivossa, että näkisin yhtä upeita ruskan värittämiä maisemia, kuin kaksi vuotta sitten. Pettymyksekseni en tänä vuonna löytänyt Lapista sellaista ruskaa, mitä toivoin, mutta löytyihän sieltä hieman ruskaakin, vaikka olikin huinointa vuosikymmeniin.  Oli kuitenkin hieno kokea myös sellainen ruska. Kevo on myös siitä hieno paikka että siellä on paljon kuvattavaa vaikka ei olisi ruskaakaan. Alla on esimerkin vuoksi viime vaelluksen ja tämän vaelluksen aikana samastakohtaa Fiellun putouksilta otetut kuvat vierekkäin. Siitä näkyy selkeästi, kuinka radikaali ero on kahden vuoden takaisen ja tämän vuoden ruskan välillä.

Ruskaa Fiellun putouksilla 2014 vs 2016.

Jos kiinnostaa katsella ruskakuvia ja revontulia parinvuoden takaiselta Kevon vaellukselta, niin niihin postauksiin löytyy linkit tästä.

Reissun lopuksi ajoimme Sulaojalta Saariselälle ja menimme kylpylään pesulle ja rentoutumaan. Sen jälkeen kävimme vielä syömässä ja hommasimme yöpaikan. Ennen nukkumaan menoa kävimme vielä Kaunispään huipulta katselemassa auringonlaskua. Seuraava päivä eli 13.9. menikin sitten ajellessa takaisin Kuopioon.

Ajoa kohti Saariselkää kylpylä mielessä.

Maisemia Kaunispään huipulta.