30. heinäkuuta 2016

Kesävaellusta Kilpisjärven ympäristössä

Kävin heinäkuun toisella viikolla Käsivarren Lapissa kesävaelluksella Kilpisjärven ympäristössä. Aluksi olin vähän kahden vaiheilla lähdenkö mukaan, koska sääskien syötäväksi meneminen ei houkutellut. Toisaalta tiesin Lapissa olevan todella kaunista kesälläkin, enkä ollut ennen käynyt kesällä vaeltamassa. Olen kuitenkin Rovaniemeltä kotoisin ja lapsena olen tottunut suojautumaan sääskiltä, joten ei muutakuin sääskimyssyä päähän ja offia käsille. Sillä tavallahan niistä selvitään. Pakkohan se oli myös päästä kokeilemaan kesävaellusta tuonne käsivarren mahtaviin maisemiin. Ensimmäisenä minun oli tietenkin siirryttävä Kuopiosta käsivarteen. Maanantai-ilta ja sitä seuraava yö menikin sitten autokyytillä matkustellessa kolmen muun mukaan lähtijän kanssa. Tiistai aamuna viiden aikoihin pysähdyimme Muoniossa, missä nukuimme Äijäkosken rannalla laavussa. Koski oli kyllä todella hienon näköinen aamuauringon loisteessa. Kosken kohinan vuoksi en kuitenkaan saanut juurikaan nukuttua korvatulppienkin puuttuessa. Sääskistä ei sitä vastoin ollut mitään haittaa, kun nukuin sääskimyssy päässä.  Sen verran tuli kuitenkin torkuttua, että puolen päivän aikoihin oltiin jo niin virkeitä, että lähdettiin jatkamaan matkaa kohti Kilpisjärveä.


Yöpaikka ennen Kilpisjärveä löytyi Muoniosta Äijäkosen laavusta.

Äijäkoski matkan varrella Muoniossa







Tiistaina iltapäivällä tapasimme loput vaellukselle lähtevästä porukasta Kilpisjärvellä. Ennen lähtöä valmistauduimme ostamalla evästä, sääskimyrkkyä ja tietenkin sääskimyssyjä. Päivän reittisuunnitelmana oli lähteä kävelemään Kilpisjärven luontokeskuksen parkkipaikalta ja mennä yöksi Termisjärven autiotuvalle. Seitsemän aikoihin illalla lähdimme kävelemään ilman ollessa sopivan lämmin ja aurinkoinen. Ainoa häiritsevä tekijä olikin sääskimyssyn ympärillä pyörivät "miljoonat" sääsket. Onneksi mäkäriä ei vielä juurikaan näkynyt. Heti alkumatkasta avautuivat komeat maisemat  Saana tunturille käsin ja aina vain paranivat, kun saavuimme kävelemään Tsahkajärven rantaan.



























Saana tunturi
Barras tunturin terävä huippu näkyy horisontissa Norjanpuolella.



Tsahkajärvi ja taustalla Saana.

Vanha puuvene Tsahkajärven rannalla.




Tsahkajärven päädyssä ylitimme joen ja aloimme nousta ylemmäs. Vähän matkaa korkeammalle käveltyämme, alkoivat maisemat levittäytyä entistä laajempina ympärillä. Kello oli tuohon aikaan jo yhdeksän illalla ja aurinko oli jo melko matalalla Saanan yläpuolella. Myös Barraksen huippu näkyi vielä selkeänä horisontissa. Siinä olikin sitten hyvä paikka ottaa muutama kuva komeasta maisemasta.


Tsahkajärven päädystä lähtevä joki.

Näkymä joelta Tsahkakajärvelle ja Saanalle päin.


Tsahkajärvi ja Saana. Horisontissa Barraksen huippu.




Seuraavaksi vietimme evästauon ennen puoltayötä, jonkin tunturipuron rannalla. Tuolloin aurinko oli jo menossa vieressä olevan tunturin taakse piiloon. Valoisaahan lapissa silti vielä oli niinkuin päivällä ja ajantajua ei tuolla Lapin yöttömissä öissä ollut, jos ei kelloa katsonut. Puron rannalla oli muuten paljon hienoja kukkia, joita ei siinä kerinnyt alkaa kuvailemaan.  Niinpä matka jatkui, kunnes saavuimme suuren sääskiparven saattelemana Termisjärven autiotuvalle noin kahden aikoihin yöllä.



















Sääskiparven saattelemana saavuimme Termisjäerven tuvalle.

Seuraavat kaksi yötä olimme Termisjärven autiotuvassa ja välipäivänä kävimme huiputtamassa vieressä olevan Salmikurun länsipuolella olevan tunturin huipun. Huiputuksen jälkeen oli virkistävää käydä uimassa hyytävän kylmässä Termisjärvessä. Osa porukasta halusi nukkua teltoissa, vaikka autiotupaankin olisi kaikki mahtunut. Itse nukuin mieluummin autiotuvassa, jossa olikin sopivan lämpöistä nukkua eikä tarvinut alkaa telttaakaan pystyttämään.








Termisrjävi tunturin päältä

maisemia tunturin huipulta


Salmikuru


Termisjärven toiletti.

Termisjärven autio- ja varaustupa






Torstai aamuna lähdimme kävelemään takaisin Kilpisjärvellepäin. Menimme aikalailla samaa reittiä myös takasinpäin, mutta sää oli tällä kertaa pilvinen. Ilma oli myös sopivan tuulinen, joten sääskistäkään ei ollut mitään haittaa. Takaisin kävelyn aikana pidimme yhden pidemmän ruokatauon, jossakin Marjajärvien lähellä olevan pienen lammen rannalla, jossa oli sopivan tuulensuojaisa paikka. Loppumatkasta Tsahkajärven vierustalla olevassa tunturikoivikossa oli paljon erilaisia tunturikukkia, varsinkin Ruohokanukkaa, jota oli jokapuolella valkoisena mattona.

Maisemia Termisjärven autiotuvan terassilta


Ruokatauko lammen rannalla.










Kilpisjärvelle päästyämme seuraamme liittyi vielä muutama tyyppi lisää. Pienen tauon ja ruokatäydennysten jälkeen suuntasimme rantaan ja hyppäsimme Malla-laivan kyytiin. Sen kyydissä menimme Kolmen valtakunnan rajalle menevän reitin alkuun, mistä kävelimme 3km rajapyykille. Sieltä jatkoimme vielä matkaa 3km Norjan puolelle ja olimme Norjalaisessa Golda Hytta tuvassa yötä. Olipa muuten melko hieno tupa siellä, kun oli niinkun olisi ollut normaali suomalainen sähkötön kesämökki posliini astiastolla ja pehmeillä patjoilla. Illlalla tuli myös käytyä hyytävän kylämässä Kolttajärvessä peseytymässä. Seuraavana päivänä porukkamme jakautui kahtia. Osa porukasta jatkoi vielä matkaa norjan puolelle ja minä ja muut samalla autolla tulleet lähdimme takaisin samaa reittiä lautalle ja sillä Kilpisjärvelle. Kolmen vatakunnan rajalta Golda hytalle menevällä reitillä kasvoi niin paljon ruohokannukkaa ja muita kukkia, jotta se vaikutti todelliselta satumetsältä. Myös Norjan puolelta alkavat jylhemmät maisemat vaikuttivat ja mitä näin vaellsuta jatkaneen porukan kuvia, niin kyllä jäi hieman harmittamaan, että ei itse ollut mukana. Ensikesänä pitääkin kyllä lähteä kesävaellukselle Norjan puolelle ja käydä valloittamassa vaikka Barras tunturin huippu. Päästyämme lautalla takaisin Kilpisjärven kylälle kävimme vielä syömässä ennenkuin sitten aloitimme taas pitkän paluumatkan kohti etelää. Sen pituinen se tarina ja kävelyä kertyi yhteensä koko viikon aikana jotain 50 km. Kuvia otin enimmäkseen maisemista ja tunnsitettavimpia ihmisten kuvia en tänne blogiin viitsinyt laittaa, kun en jaksa kysellä erikseen. Enemmänkin olisi voinut kuvia ottaa, jos olisi vain aikaa ollut. Niinpä intoa riittää kyllä lähteä jatkossakin kesävaellukselle ja myös käsivarren maisemiin.


Kolmen valtakunnan rajapyykki




Ruohokanukka




Golda hyttan vessa

Golda hytta
Golda hyttan keittiötä














Kolmen valtakunnan rajapyykki.


Malla-laiva paluumatkalla.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti